4. osa: Bitte mit Kugelschreiber ausfüllen

Monet ratkaisut ovat pohjimmiltaan suoraviivaisia. Jos haluaa kaivaa kuopan, pitää hommata lapio.
Entä jos haluaa jalkapallo-otteluun, johon riittää lippuja vain jäsenille?
Pitää ryhtyä jäseneksi.

Siispä FCSP:n jäsenyyssivulle. Sieltä löytyi hakemuslomake (pdf) täytettäväksi ja lähetettäväksi postitse tai faksilla (!). Ei sitä aina uskoisi, mutta Saksassa faksi on edelleen ahkerasti käytetty viestintäväline.







Olkaa hyvä ja täyttäkää painokirjaimin kuulakärkikynällä. 

Geschlecht:     männlich (tarjolla "weiblich"in lisäksi myös "inter/divers"). 
Art der Mitgliedschaft:    passiv.    Fußball Herren.
Ermäßigt ࠿ hmm... alennus. Niin tosiaan, tämä lysti tietysti maksaa! Paljonko... ? 
Se selviää alempana jäsenyyssivulla: 10 €/kk.  

Tässä kohtaa aloin ensimmäistä kertaa hiukan empiä. Kymppi kuussa on aika paljon näin epävarmalla pohjalla olevasta, vasta orastavasta harrastuksesta. Kyllähän minä sen verran maksan silmää räpäyttämättä Spotifylle ja Netflixille, mutta se on ihan eri asia. Tähänkö tämä nyt kaatuisikin?

Se alennus. Paljonko se on ja millä ehdoilla sen saa? Se kerrottiin vähän alempana: "Lajijaosto voi myöntää jäsenmaksusta alennuksen jäsenelle, jonka kotipaikka on yli 100 km päässä Millerntor-Stadionilta (tällä hetkellä 5,50 € kuukaudelta)." No se kriteeri täyttyy heittämällä. Melkein puolet lähtee siis taksasta pois.

Mutta silti. Onko järkeä syytää sellaistakaan rahaa saksalaiselle jalkapallojoukkueelle. Mitä minä siitä oikeasti kostun? Sitten muistui mieleen vähän aiemmin lukemani juttu FCSP:stä jossa chicagolaisen punkbändi Rise Againstin laulaja Tim McIlrath sanoi: 
"Urheilu voi tarjota turvapaikan monille äärioikeiston pyrkimyksille ja huliganismille – on jännittävää että FCSP on lähtenyt proaktiivisesti vastustamaan sitä."

Tästä näkökulmasta jäsenmaksun maksaminen FCSP:lle on myös eurooppalaista ruohonjuurityötä fasismin nousua vastaanEi pöllömpi pointti. Siispä hakemus valmiiksi ja postiin!


Olin täyttänyt lomakkeeseen myös tilinumeroni: maksun voisi hoitaa suoraveloituksella, kunhan ensin tekee omassa verkkopankissa SEPA-suoraveloitussopimuksen. Kätevää.


Paitsi ei ollutkaan: Danske Bank alkoi epäillä minua rahanpesusta. Ei voi olla ihmisellä puhtaat jauhot pussissa jos meinaa rahaa siirrellä maasta toiseen tuosta vaan! 




Uskoivat sentään kun vastasin kysymyksiin ja selitin että koko ruljanssin syynä on vain saksalaisen jalkapalloseuran jäsenmaksu; rahaa ei minun suuntaani liikkuisi senttiäkään, ja minulta maailmallekin vain 5,50 € kuussa.


Sitten odottelemaan postia seuralta. Kolmisen viikkoa hakemuksen lähettämiseni jälkeen postiluukusta vihdoin kolahti kirje. 


Minusta oli tullut FC St.Paulin jäsen!






>> Seuraava osa

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. osa: Pystymetsästä penkkiurheilijaksi?

2.osa: Valinnan vaikeus