1. osa: Pystymetsästä penkkiurheilijaksi?

En ole koskaan ollut penkkiurheilija missään lajissa. En sen puoleen aktiiviurheilijakaan, ellei lasketa muutaman vuoden lentopalloharrastusta teini-iässä kotikylässäni, lentopallopitäjä Orivedellä. 

Tamperelaisena pystyn kyllä kaikilta vaadittavaan minimiin, eli kertomaan kannatanko Ilvestä vai Tapparaa. Vastaus on Ilves, ollut jo lapsuudesta asti. Miksi Ilves? Mahdotonta jäljittää. Mikä lie satunnainen impulssi osunut sopivalla hetkellä tajuntaan. Pikkusiskolle osui Tappara-impulssi.

Minulla on mieluisia ja mielekkäitä harrastuksia, mutta tuntui että tavalliseen, tapahtumaköyhään arkeen voisi mahtua jotain lisää. Penkkiurheiluun törmään tuttavapiirissä somen kautta harva se viikko. Facebook-feediin pukkaa kavereilta selfietä joukkuehuivi kaulassa Torinosta, Tukholmasta, Hullista tai jostain jonne on taas kerran lähdetty elämään kotistadionin hurmaa. Pystyn ymmärtämään, tai ainakin kuvittelemaan, sellaisten kokemusten säväyttävyyden.

Huippujalkapallohan voisi ollakin, ajattelin, jotain enemmän kuin Hakametsässä öriseminen sinapit rinnuksilla. Maailman isoin laji, isoimmat ympyrät, innokkaimmat fanit.

Vaikkei minulla ole jalkapalloon tunne- tai muutakaan mainittavaa sidettä, olen sentään aina seurannut MM- ja EM-kisoja televisiosta, katsoen pelejä tasokkaana viihteenä, jossa voi  suosikkinsa valittuaan (oma maa kun ei koskaan pääse mukaan) myös jännittää miten käy. Pelistrategioista tai -järjestelmistä ja sen sellaisista en ymmärrä juuri mitään.

Huomasin miettiväni tuota oman joukkueen ideaa. 

Olisiko mukavaa jos olisi oma joukkue? Antaisiko se minulle jotain?

Kenties, mutta eihän se niin toimi, eihän. Kuulin jo mielessäni "aitojen" fanien närkästyneet vastalauseet: ei keski-ikäinen äijä voi tyhjästä tempaista yhtäkkiä mielivaltaista suosikkijoukkuetta! Se on täysin feikkiä ja keinotekoista! "Sinä et valitse joukkuetta, joukkue valitsee sinut!" Mööööö!

Aito fani

Niin no. Ei Timo Soinin Millwall-faniuskaan varmaan äidinmaidosta ole noussut. Ja jos kotikaupungin suosikkijoukkuekin voi arpoutua lapsena satunnaisesti, on kai ihan okei vaikka vieraasta maasta valikoisi joukkueen ihan fiilispohjalta.

Mistä ja miten se oma joukkue sitten löytyisi? Täysin sokkona tikkaa heittämällä ei viitsisi sentään arpoa. Jotenkin pitäisi rajata ja löytää valinnalle perusteluja. Siispä ihmiskoe käyntiin ja  miettimään!

>> Seuraava osa