Ihmiskoe

Matkalla Hampuriin katsomaan FC St. Paulin peliä ensimmäistä kertaa.  Finnairin kyydissä kökötellessä ehtii miettiä asioita.  Mitä jos ensimmäinen kerta jää viimeiseksi ?  Mitä jos koko kokemus onkin ihan plääh eikä tunnu missään? Tai mitä jos olen liian  itsetarkkaileva  ja  ylianalyyttinen  enkä malta heittäytyä tunnelmaan?  No, mitäpä tuota spekuloimaan. Take it as it comes. Illalla perillä, ehtii vielä aistimaan Hafengeburtstagin tunnelmia. Ilta huipentuu vartin mittaiseen megalomaaniseen ilotulitukseen satamassa. Sen jälkeen jokirannan ja Reeperbahnin välillä pystyy liikkumaan vain etanan vauhdilla loputtomana valuvan, ahdistavan tiiviin ihmismassan mukana. Mainostettu "miljoona kävijää" ei tunnu yhtään liioitellulta.  Pelipäivä koittaa. Lipputiski aukeaa kolme tuntia ennen matsia. Parempi mennä ajoissa hakemaan lippu, voi katsastella paikkoja ja varmistaa mistä portista mennään sisään. Samalla voi hoitaa fanishoppailun: Millerntor-Stadionin kulmassa on 

Kämmenet hikoavat. Kello on viittä vaille kymmenen aamulla.  Lipunmyynti viimeiseen kotipeliin Bochumia vastaan alkaisi viiden minuutin päästä.  Kai se nyt onnistuu. Pakko onnistua. L entolippukin jo tilattu ja maksettu. Muistan olla käyttämättä Chromea, koska lippukauppa ei toimi siinä, se on kerrottu ohjeissa. Muistan kirjautua Ticket-Onlineshopiin  jotta jäsenyyteni tunnistetaan ja pääsen sisään.  Kello nytkähtää kymmeneen. Nyt se aukesi! Äkkiä tiiraamaan missä voisi olla paras paikka. Kappas, vain pääkatsomon oikeanpuoleisessa päässä ja pohjoispäädyssä on paikkoja tarjolla. Miksei muualla? Outoa. Onko ulkomaaneläville vain näitä tarjolla? Ei ainakaan pohjoispäätyyn, se on vierasfanien karsinaa.  Ei auta vitkastella. Klikkaan pääkatsomon H3-blokin keskivaiheilta paikan, sen keskemmältä kenttää ei ole juuri tarjolla, kai se voisi olla ok. Se on Preisklasse 1:tä eli kalleinta (43 €), mutta ihan sama, nyt ei olla köyhiä, neitsytotteluun menossa, menköön juhlan kunniaksi. Vali

Tuoreena FC St. Paulin jäsenenä seuraava vaihe ihmiskokeessani olisi sopivan kotiottelun katsasteleminen omaa pelireissua varten. Kuten pari jaksoa takaperin totesin , vain jäsenillä on varma sauma lipun saamiseen, koska heillä on etuosto-oikeus. Kakkosbundesliigan koko otteluohjelman laatiminen on aikamoinen palapeli jossa noin biljardi liikkuvaa osaa on saatava loksahtamaan paikoilleen. Niinpä kauden tarkat pelipäivät ja kellonajat julkistetaan vain parin-kolmen kuukauden könteissä etukäteen – ja vasta sen tapahduttua lipunmyynti sen köntin peleihin voi alkaa. Lipunmyynti tammi–maaliskuun otteluihin alkoi vuodenvaihteen jälkeen. Ei se Hampuri kovin etelässä ole... ehkä on sittenkin mukavampi mennä vähän myöhemmin keväällä kun ilmat ovat lämmenneet? Jäin odottamaan huhti–toukokuun pelien lipunmyynnin alkua.  Tässähän ehtii hyvin seurata pelejä Unibetin verkkosivustriimistä. Vaikkapa tällaista: Jee! Mahtava trilleri. Alex veti ansaitun rankkarin lisäajan viimeisell

Monet ratkaisut ovat pohjimmiltaan suoraviivaisia.  Jos haluaa kaivaa kuopan, pitää hommata lapio. Entä jos haluaa jalkapallo-otteluun, johon riittää lippuja vain jäsenille? Pitää ryhtyä jäseneksi. Siispä FCSP:n jäsenyyssivulle . Sieltä löytyi hakemuslomake (pdf) täytettäväksi ja lähetettäväksi postitse tai faksilla (!). Ei sitä aina uskoisi, mutta Saksassa faksi on edelleen ahkerasti käytetty viestintäväline . Olkaa hyvä ja täyttäkää painokirjaimin kuulakärkikynällä.  Geschlecht:      ☑   männlich (tarjolla "weiblich"in lisäksi myös "inter/divers").  Art der Mitgliedschaft:   ☑     passiv .   ☑     Fußball Herren . Ermä ßigt  ࠿ hmm... alennus. Niin tosiaan, tämä lysti tietysti maksaa! Paljonko... ?  Se selviää alempana jäsenyyssivulla: 10 €/kk.    Tässä kohtaa aloin ensimmäistä kertaa hiukan empiä. Kymppi kuussa on aika paljon näin epävarmalla pohjalla olevasta, vasta orastavasta harrastuksesta. Kyllähän minä sen verran maksan silmää

Kyllä siinä näin sitten kävi: FC St. Pauli tulisi olemaan minun joukkueeni!   FCSP:n logo Suhteen syvyys ja kestävyys toki jäisi nähtäväksi, mutta kaikista läpikahlaamistani joukkueista FCSP tuntui kaikin puolin omimmalta, kuten totesin edellisessä osassa .  Vaakakupissa miinuspuolelle jäi vain täysin toisarvoisia esteettisiä seikkoja. Joukkueen tunnusvärit nimittäin ovat ruskea ja valkoinen, ja mietin tosissani hetken voiko minun joukkueeni olla sellainen jonka kotipelipaita on näin ruman värinen: Toisekseen joukkueen epävirallinen Totenkopf - eli pääkallotunnus, alun perin kannattajien  lanseeraama, oli omaan makuuni vähän lapsellinen: Päätin etten anna tällaisten pinnallisuuksien häiritä.  Sekään ei haitannut että Bundesliigan huumaan en tällä valinnalla pääsisi: St. Pauli pelaa tällä haavaa kakkostasolla. Samapa se: noin isossa futismaassa kakkosliigakin on kovatasoinen, ja yleisömäärät suosituimpien joukkueiden peleissä kolmenkymmenentuhannen p

Faniprojektissa on siis valittu laji ja skaala: kansainvälinen jalkapallomaailma.  Ihmiskokeen seuraava kysymys on: M istä lähteä etsimään omaa joukkuetta ?  Jos aloittaisi maantieteestä. Olennainen osa kunnon faniutta lienee se että menee katsomaan pelejä kotikentälle. Sinne pitäisi päästä siis suhteellisen helposti, nopeasti, ja jos mahdollista, edullisesti. Eurooppaa kauemmas ei siis tähtäintä kannata asettaa. Mikä maa/liiga?   Englanti olisi luonteva valinta, muistanhan toki lapsuuden lauantain alkuillat jolloin Englannin liigaa tuli telkkarista (tosin lähinnä isäni katsoi). Jospa joku Lontoon Valioliigajoukkueista? Lueskelin kuvauksia ja tarinoita ja historioita; mikään niistä ei noussut erityisen kiinnostavaksi. Takaraivossa ehkä vaikutti vähän myös stereotypia englantilaisista puupäisen tyhmistä futishuligaaneista. Englantilaisia puupäisen tyhmiä futishuligaaneja Italia? Ei. Kulttuurisesti liian kaukana meikäläisestä jäyhästä pellavapäästä, ja ne kentäll