5. osa: Aina ei voi voittaa

Tuoreena FC St. Paulin jäsenenä seuraava vaihe ihmiskokeessani olisi sopivan kotiottelun katsasteleminen omaa pelireissua varten. Kuten pari jaksoa takaperin totesin, vain jäsenillä on varma sauma lipun saamiseen, koska heillä on etuosto-oikeus.

Kakkosbundesliigan koko otteluohjelman laatiminen on aikamoinen palapeli jossa noin biljardi liikkuvaa osaa on saatava loksahtamaan paikoilleen. Niinpä kauden tarkat pelipäivät ja kellonajat julkistetaan vain parin-kolmen kuukauden könteissä etukäteen – ja vasta sen tapahduttua lipunmyynti sen köntin peleihin voi alkaa.

Lipunmyynti tammi–maaliskuun otteluihin alkoi vuodenvaihteen jälkeen. Ei se Hampuri kovin etelässä ole... ehkä on sittenkin mukavampi mennä vähän myöhemmin keväällä kun ilmat ovat lämmenneet? Jäin odottamaan huhti–toukokuun pelien lipunmyynnin alkua. 

Tässähän ehtii hyvin seurata pelejä Unibetin verkkosivustriimistä. Vaikkapa tällaista:



Jee! Mahtava trilleri. Alex veti ansaitun rankkarin lisäajan viimeisellä minuutilla sisään.

Sitten tulee vastaan Köln. Se olisi aika kova vastus, mutta niin oli Unionkin.





No niin. Just joo!

Ingolstadtista ja Paderbornista saatiin vielä nahkeat 1–0 voitot. 
Sitten alkoi kirottu kevät.

Derby HSV:tä vastaan. Tämä olisi tietysti ollut kauden jännittävin peli nähdä paikan päällä, mutta sen lipunmyyntiin en ehtinyt mukaan. Hyvä niin:




AAAAAAARRGH!! Totaalinen nöyryytys. Lopetin katsomisen jo kahden maalin jälkeen.

Noh, tällaista on elämä. Seuraavana vastassa Sandhausen, hoidetaan siltä heittopussilta pisteet, ollaan vielä viidentenä sarjataulukossa, ei tässä hätää.




AAAAAAARRRGH!!! Mitä helvettiä? Pakka aivan sekaisin. Paniikki ja sekasorto.

Sitten tasapeli, tappio, tasapeli, tappio. Ainoa mahdollinen johtopäätös: valmentaja vaihtoon. Uusi koutsi löytyi Hollannista

Lopulta kuuden pelin voitoton putki katkesi. Huhhuh.



Vihdoinkin! Vapautunutta pelaamista ja itsevarmuutta. Maali-iloittelu – ja joka kerralla eri ukko asialla! Knollkin, se nuoren Castron näköinen, veti hienon vaparin suoraan sisään. Teoreettiset saumat nousukarsintaan edelleen olemassa.

Tuon olisin halunnut nähdä livenä, mutta en ollut ruvennut hankkimaan lippua. Se johtui Finnairista: kevätalehinnat Hampuriin alkoivat – tietysti – vasta juuri matsin jälkeisenä päivänä. No ei se mitään: sarjassa oli vielä kolme ottelua jäljellä, yksi niistä kotona, 12.5. Sille viikonlopulle siis lennot varaukseen ja lipunmyyntiä odottamaan. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. osa: Pystymetsästä penkkiurheilijaksi?

2.osa: Valinnan vaikeus