6. osa: Valitettavasti hotellimme on täyteen varattu

Kämmenet hikoavat. Kello on viittä vaille kymmenen aamulla. Lipunmyynti viimeiseen kotipeliin Bochumia vastaan alkaisi viiden minuutin päästä. 

Kai se nyt onnistuu. Pakko onnistua. Lentolippukin jo tilattu ja maksettu. Muistan olla käyttämättä Chromea, koska lippukauppa ei toimi siinä, se on kerrottu ohjeissa. Muistan kirjautua Ticket-Onlineshopiin jotta jäsenyyteni tunnistetaan ja pääsen sisään. 

Kello nytkähtää kymmeneen. Nyt se aukesi!

Äkkiä tiiraamaan missä voisi olla paras paikka. Kappas, vain pääkatsomon oikeanpuoleisessa päässä ja pohjoispäädyssä on paikkoja tarjolla. Miksei muualla? Outoa. Onko ulkomaaneläville vain näitä tarjolla? Ei ainakaan pohjoispäätyyn, se on vierasfanien karsinaa. 

Ei auta vitkastella. Klikkaan pääkatsomon H3-blokin keskivaiheilta paikan, sen keskemmältä kenttää ei ole juuri tarjolla, kai se voisi olla ok. Se on Preisklasse 1:tä eli kalleinta (43 €), mutta ihan sama, nyt ei olla köyhiä, neitsytotteluun menossa, menköön juhlan kunniaksi.

Valitsemani täplä muuttuu violetiksi varauksen merkiksi, sitten vielä maksuhommat. Meneekö korttimaksu läpi? Joskus tulee ulkomaanostoissa aina hässäkkää...

Vielä hetken selain raksuttaa (noin kuvaannollisesti). Sitten kuitti. Siinä se on! Ihre Tickets.

Kun kello on 10:10, lipputilanne on tällainen: 

Punaisen nuolen kohdalla on oma paikkani. Jäljellä on enää muutama hassu paikka lähimmässä kulmassa ja vieraspäädyssä. Kannatti olla ajoissa paikalla.

Ultrat ja muut tosifanit ovat tietysti seisomakatsomoissa (A–E). Sinne ei minulle edes tarjottu lippua, mutta ei haittaa yhtään, ensikertalaisen on varmaan hyvä aloittaa vähän sivusta, rauhallisemmalta paikalta.

Saakos lipun talteen kännykkään? Ei tarvitsisi sohlata lappujen kanssa... ai niin. Tämä on Saksa. Ei tuo yllä ollut mikään Ticket, se oli vain kuittaus oston onnistumisesta.

Itse lippu voidaan kotimaan asiakkaille lähettää postitse, mutta ulkomaille ei. Pelipäivänä lipun voi noutaa henkkareita vastaan Millerntor-Stadionin lippupisteestä aikaisintaan kolme tuntia ennen matsia. Käy se niinkin. 

Hotellihuonetta varaamaan. Tarjontaa on vaikka kuinka, läheltä stadioniakin, kohtuuhinnalla, muutamasta kympistä alkaen. Tuossa olisi kivan oloinen, aamiaista kehuttu TripAdvisorissa. Jaahas: ei huoneita vapaana.

Entäs tämä seuraava... täyteen buukattu. Samoin kolmas, neljäs ja lopulta kaikki joihin lähetän sähköpostia (kyllä, Saksassa ollaan edelleen: online-varauksia ei juuri harrasteta). 

"Onkos teillä joku erikoishäppening kaupungissa tuolloin kun kaikkialla varattua", kysyn yhdeltä. 

"Joo, meillä on tällainen port anniversary, se on aika iso juhla."

Vähän googlettelua. "Port anniversary" tosiaan. Hafengeburtstag, maailman suurin satamafestivaali, miljoona kävijää ympäri maailmaa, luonnollisesti juuri sinä viikonloppuna kun minun pitäisi päästä matsiin. 

Äh. Pitääkö ruveta kyselemään naapurikaupungeista?
Yhtäkkiä tuleekin vielä meili hotellista, joka on jo kerran todennut olevansa täynnä. 

Mrs. Seppästä lykästi! Oli vissiin tullut peruutus juuri sopivasti. Hinta oli toki yli kaksinkertainen normiin verrattuna, mutta tässä vaiheessa ei enää voinut nirsoilla. Toista tarjousta tuskin tulisi. 

Vihdoin kaikki oli kasassa. 

Toukokuussa Millerntor-Stadionilla olisi ensimmäinen pelini.

>> Seuraava osa